Ympäristötunteet

Luvun sisältö:

Lämmittelyharjoituksia
Ilmastokävely
Tunnejana
Asentoja ilmastotunteista
Tunnesanaimprovisaatio
Ilmastohirviö-improvisaatio
Kiitollisuuspiiri
Kehon kuunteleminen

Pääharjoituksia
Tajunnanvirtaa ympäristötunteista
Tunteiden käsitekartta
Tunnerytmi
Ympäristötunteen sanakirjamääritelmä
Jatkoharjoitus: Ympäristötunteen maalaaminen
Pysäytyskuvia ympäristötunteista
Runo tai laulu omasta ilmastotunteesta
Ympäristösuru: Muistokirjoitus tai itkuvirsi
Pelko ja toivo: Huolipodcast
Suuttumus: Runoroiskeita
Tarpeet tunteiden taustalla
Empatia: Varastettu ilmastomuisto
Empatia 2: Ei-inhimillisen näkökulma
Luontoyhteys: Luontorunoja

Lämmittelyharjoituksia

Tavoitteet:
Ympäristötunteisiin liittyvien lämmittelyharjoitusten tavoitteena on rakentaa ryhmään turvallinen ja kannustava ilmapiiri sekä herätellä osallistujia oman kehon ja omien ympäristötunteiden havainnointiin. Yläkoulu ja lukio: Harjoitukset edistävät laaja-alaisen osaamisen tavoitteita itsestä huolehtiminen ja arjen taidot sekä hyvinvointiosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitukset edistävät tavoitetta sanataiteilijana kehittyminen herkistämällä eri aistien käyttöön.

Ryhmässä:

Ilmastokävely
(10 min)

Vaellellaan vapaasti tilassa, opettajan antamiin ohjeisiin reagoiden:

1. Kävele vapaasti ja katsele ympärillesi. Mikä kiinnittää ympäristössä huomiosi tänään? Mitä ääniä kuulet? Mitä haistat? Mitä havaitset, kun katsot alas? Mitä näet silmiesi korkeudella? Entä yläpuolellasi? Miltä tänään tuntuu kävellä? Oletko väsynyt vai virkeä?

2. Ajattele seuraavaksi hetki ilmastonmuutosta. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa tapaasi kävellä? Kuvittele, että kävelet jalkakäytävällä, jolle on tulvinut vettä. Miten kävelytapasi muuttuu? Jos haluat, voit liioitella liikekieltäsi. Kuvittele seuraavaksi, että kävelet kovassa myrskytuulessa. Miten nyt kävelet? Kuvittele, että sää vaihtuu nyt ennätyshelteeksi ja hiki valuu ihoasi pitkin. Miten kävelytapasi muuttuu?

3. Entä miten ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet vaikuttavat tapaasi kävellä? Kuvittele, että tunnet nyt jotain raskasta, kuten pelkoa tai surua. Miten kävelytapasi muuttuu? Jos haluat, voit jälleen liioitella liikekieltäsi. Kuvittele seuraavaksi, että tunnet jotain kevyempää, kuten päättäväisyyttä tai toivoa. Miten nyt kävelet?

4. Palauta seuraavaksi mieleesi joku asia, josta olet tänään kiitollinen. Onko joku ehkä auttanut sinua? Tai oletko onnistunut jossain? Mikä tai kuka tuottaa sinulle hyvää mieltä kotona tai koulussa ja auttaa jaksamaan? Miten tämän asian muistaminen vaikuttaa tapaasi kävellä? Miltä käveleminen nyt tuntuu?

5. Palaa lopuksi ajatuksissasi tähän hetkeen. Kävele vapaasti ja uskaltaudu katsomaan vastaantulijoita silmiin. Voit myös hymyillä vastaantulijoille.

Harjoitus pohjautuu tutkija draamakasvattaja Anna Lehtosen kehittämään harjoitukseen, ja sitä on tähän opetusmateriaaliin jatkokehittänyt Henna Laininen yhteistyössä Maria Siirosen kanssa.

Tunnejana
(5 min)

Osallistujat menevät seisomaan kuvitteellisen tunnejanan eri kohdille sen mukaan, mitä he tällä hetkellä tuntevat ilmastonmuutokseen liittyen.

pelko – rauhallisuus
suru – vain vähän tai ei yhtään surua
toivo – epätoivo
varmuus – epävarmuus
ahdistuneisuus – rentoutuneisuus
huoli – huolettomuus
innostus – välinpitämättömyys – lamaantuminen
halu toimia – halu vetäytyä

Harjoitus on muunnelma Janette Hannukaisen ja Veera Kivijärven Tunnejana-harjoituksesta opetusmateriaalista Rivien välissä: Sanataiteellinen mediakasvatuksen opetusmateriaali yläkouluikäisille (Kirjan talo 2019).

Asentoja ilmastotunteista
(15 min)

1. Huoneen keskelle asetetaan tuoli, joka peitetään kankaalla. Opettaja ohjeistaa: “Tämä tuntematon esine tässä on ilmastonmuutos. Kuinka läheiseltä aiheelta ilmastonmuutos tuntuu sinun elämässäsi? Asettaudu tilaan sellaiselle etäisyydelle esineestä, joka kuvaa suhtautumistasi tänään. Jos ilmastonmuutos mietityttää sinua, voit asettua aika lähelle esinettä. Jos ilmastonmuutos ei kiinnosta sinua tai et haluaisi ajatella sitä, asetu mahdollisimman kauas esineestä. Jos taas ilmastonmuutos on sinulle todella tärkeä aihe ja haluaisit pystyä vaikuttamaan siihen, voit koskettaa esinettä. Muista, että voit nyt itse valita, mitä haluat kertoa muille itsestäsi, ja valita sijaintisi sen mukaan.”

2. Kun kaikki ovat valinneet sijaintinsa, katsotaan hetki ympärille. Sen jälkeen muodostetaan pari itseä lähimpänä sijaitsevan henkilön kanssa. Opettaja ohjeistaa: “Asetu seisomaan vastakkain parisi kanssa. Sanon seuraavaksi sanoja, joihin pääset reagoimaan ottamalla tunnetilaasi sopivan ilmeen tai asennon. Esimerkiksi, jos sanon ´ilmastonmuutos´, ota sellainen ilme tai asento, joka kuvastaa tunnettasi, kun kuulet tämän sanan. Toinen parista reagoi ensin ja sitten toinen peilaa toisen ilmettä tai asentoa ottamalla mahdollisimman samanlaisen ilmeen tai asennon. Kun sanat on käyty läpi, vaihdetaan vuoroa, niin että molemmat pääsevät kokeilemaan molempia rooleja.”

Sanat:
helleaalto, epävarmuus, luonnon monimuotoisuus, kasvisruoka, ilmastoahdistus, ilmastomielenosoitus, tulevaisuus, toivo

Tunnesanaimprovisaatio
(10 min)

Sanallistetaan eri tunnesanojen herättämiä mielikuvia. Opettaja sanoo yhden tunnesanan kerrallaan ja ryhmä reagoi siihen vastaamalla mielikuvia koskeviin kysymyksiin.

Tunnesanat: ilo, suru, rakkaus, viha, pelko, toivo

Mielikuvat:
– Minkä värinen tämä tunne mielestäsi on?
– Jos tämä tunne olisi ääni, miltä se kuulostaisi?
– Miltä tämä tunne tuoksuisi?
– Miltä tämä tunne maistuisi?
– Minkä muotoinen tämä tunne olisi?
– Jos voisit koskettaa tätä tunnetta, miltä se tuntuisi kädessäsi? Olisiko se esimerkiksi sileä, karhea, pehmeä tai piikikäs?
– Kuinka paljon tämä tunne painaa? Onko se esimerkiksi kevyt kuin höyhen vai painaako se tuhat kiloa?

Toteutustapa 1. Jokainen kirjoittaa sanan herättämät mielikuvat paperille.

Toteutustapa 2. Ryhmä ideoi mielikuvia suullisesti ja opettaja kirjaa taululle jokaisen tunnesanan alle sen herättämät mielikuvat.

Harjoituksen on kehittänyt taiteilija-tutkija Henna Laininen yhteistyössä ympäristötutkija Panu Pihkalan kanssa.

Ilmastohirviö-improvisaatio
(10 min)

Kevennetään tunnelmaa tekemällä humoristinen harjoitus: kuvitellaan yhdessä, minkälainen ilmastoahdistus olisi, jos se olisi fantasiatarinan hirviö eli ilmastohirviö. Opettaja kirjaa yhteiset ideat taululle.

– Minkä värinen hirviö ilmastoahdistus on?
– Minkälainen sen nahka on? Onko sillä turkki, höyhenet, piikit tai kenties suomut?
– Minkälaisin raajoin ilmastohirviö liikkuu? Onko sillä sorkat, lonkerot tai ehkäpä siivet?
– Minkälainen pää ilmastohirviöllä on? Onko sillä pitkä turpa, terävä nokka tai kenties ihmiskasvot?
– Minkälaista ääntä ilmastohirviö pitää?
– Mitä ilmastohirviö syö ravinnokseen?
– Mitä ilmastohirviö tekee, kun se kohtaa ihmisen?
– Miten ilmastohirviön voi kesyttää?

Esiintymisestä pitävissä ryhmissä ilmastohirviöitä voidaan ideoida myös pareittain ja esittää niitä kehollisesti.

Harjoituksen on kehittänyt taiteilija-tutkija Henna Laininen sanataideopettaja Pia Krutsinin idean pohjalta.

Kiitollisuuspiiri
(10 min)

Opettaja ohjeistaa: “Mieti yksi pieni tai suuri asia, josta olet tänään kiitollinen ja jonka olet kohta valmis jakamaan muiden kanssa. Se voi olla esimerkiksi asia, joka saa sinut hyvälle mielelle tai tekee olosi turvalliseksi. Se voi olla jotakin kaunista, mitä näit koulumatkalla. Tai ehkä se on joku sinulle tärkeä ihminen, paikka tai esine. Nosta peukalo pystyyn, kun olet keksinyt oman kiitollisuuden aiheesi.”

Seuraavaksi jokainen kertoo vuorollaan, mistä on kiitollinen. Jos ryhmäläiset eivä entuudestaan tunne toisiaan, voi kiitollisuuspiiri toimia samalla esittelykierroksena, jolla kerrotaan oma nimi. Ympäristöfilosofi Joanna Macyn mukaan kiitollisuus on voimavara, joka auttaa meitä jaksamaan myös ympäristökriisin herättämiä vaikeampia tunteita.

Vaihtoehtoinen toteutustapa: Jokainen kertoo, mistä luontoon tai ympäristötoimintaan liittyvästä asiasta on tänään kiitollinen.

Lisää kiitollisuudesta: Joanna Macy & Chris Johnstone: Active Hope – How to Face the Mess We´re in without Going Crazy (New World Library 2012).

Yksin tai ryhmässä:

Kehon kuunteleminen
(10 min)

Lämmittely:
Ravistele käsivarsiasi ja jalkojasi. Jos pidät äänenkäytöstä, voit myös hengittää syvään ja puhallella happea ulos sekä tehdä äänelläsi jotain sellaista, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä. Venyttele muutaman kerran eri suuntiin. Minkälaista venytystä tai liikettä kehosi kaipaa juuri nyt? Mene seuraavaksi kyykkyyn ja rutista itsesi mahdollisimman pieneksi. Rypistä samalla naamasi rusinaksi. Nouse seuraavaksi varpaillesi seisomaan, kurottele ylös ja venytä itsesi mahdollisimman suureksi. Avaa myös silmäsi ja suusi. Toista kyyristyminen ja avautuminen muutaman kerran.

Hiljentyminen:
Hiljenny sen jälkeen paikallesi istuma- tai seisoma-asentoon. Sulje silmäsi ja hengitä muutaman kerran syvään. Kuuntele hengitystäsi ja kehoasi. Havaitsetko tuntemuksia tai tunteita? Voit antaa niiden vain olla, ei ole tarvetta muuttaa niitä mitenkään.

Maadoittuminen:
Kuvittele, että jaloistasi kulkee ravitsevat juuret maahan. Ne kuljettavat sinulle vettä ja ravinteita ja pitävät sinut tiukasti kiinni maassa. Hengittele rauhallisesti ja tunne, miten juuret voimistavat sinua.

Kiitollisuus:
Mieti lopuksi joku asia, josta olet juuri tänään kiitollinen. Tunne, miten kiitollisuus hehkuu lämpönä rinnassasi. Tunne, miten kiitollisuus leviää lämpönä päähäsi, oikeaan käteesi, vasempaan käteesi, keskivartaloosi, oikeaan jalkaasi, vasempaan jalkaasi. Tunne, miten kiitollisuus täyttää lämpönä koko kehosi. Nyt voit avata silmäsi.

Pääharjoituksia

Tajunnanvirtaa ympäristötunteista
(25 min)

Tavoitteet:
Pyritään saamaan yhteys omiin tunteisiin vapaasti kirjoittamalla. Tehtävän purku ryhmässä tekee tilaa toisten tunteiden kuuntelemiselle ja ryhmän tunneilmapiirin kuulostelemiselle. Tajunnanvirta-harjoitus sekä Tunteiden käsitekartta -harjoitus toimivat myös melko matalan kynnyksen aloituksena syvemmälle etenevään tunnetyöskentelyyn. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; hyvinvointiosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan sanallistamaan omia tunteita ja tutustutaan tajunnanvirtatekniikkaan luovan prosessin käynnistäjänä.

Virittäytyminen (10 min):
Opettaja alustaa lyhyesti siitä, miksi ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita on tärkeää käsitellä. Kohderyhmästä riippuen tämän voi tehdä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

a) Videolla:
Katsellaan yhdessä Toivoa ja toimintaa -hankkeen video (4 min), jossa Helsingin yliopiston tutkija Panu Pihkala kertoo, mitä ovat ilmastoahdistus ja muut kestävän kehityksen kysymyksiin liittyvät tunteet, miksi niiden huomioiminen on tärkeää ja mitä haasteita siihen liittyy: https://www.youtube.com/watch?v=uZoIIkWoqLw&t=195s

b) Suullisesti:
Opettaja lukee ääneen tai puhuu omin sanoin alustuksen “Miksi ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita on tärkeää käsitellä?” ja heijastaa alustuksen aikana kuvat “Maailman ongelmien herättämiä tunteita” sekä “Suomalaisten tunteita ilmastonmuutokseen liittyen”.

c) Lukemalla:
Tutustutaan ympäristötunteisiin lukemalla etukäteen Panu Pihkalan teksti “Ilmasto meni tunteisiin”: https://www.maailmankuvalehti.fi/2019/2/pitkat/ilmasto-meni-tunteisiin/ Opettaja voi myös vinkata ryhmälle Pihkalan kirjan Mieli maassa? Ympäristötunteet (Kirjapaja 2019).

Harjoitus (10 min):
Kirjoita kuuden minuutin ajan tajunnanvirtaa ilmastonmuutokseen liittyvistä tunteistasi. Tajunnanvirta tarkoittaa, että annat käden liikkua paperilla tai näppäimistöllä pysähtymättä ja kirjaat ylös kaiken, mitä mieleesi juolahtaa. Kaikenlaiset sanat ja tunteet ovat sallittuja. Näitä tekstejä ei tarvitse lukea muille.

Aloita sanoilla:
“Kun ajattelen ilmastonmuutosta, tunnen…” Kun kolme minuuttia on kulunut, jatka kirjoittamista sanoilla: “Tällä hetkellä minulle antaa voimaa…” Kirjoita vielä kolmen minuutin ajan. Apuna tunteiden sanallistamisessa voi käyttää myös Tunteiden käsitekartta -harjoituksen tunnesanalistaa.

Vaihtoehtoisia toteutustapoja:
Harjoituksesta saa sanataiteellisemman, jos harjoituksen aluksi jokainen saa hakea satunnaisesti yhden opettajan tuomista, nurin päin olevista kummallisista lehtiotsikoista (esim.“Kalan katkennut selkä osaa parantua itse”). Oman lehtiotsikon saa katsoa, kun on kirjoitettu kolme minuuttia, ja se pitää ujuttaa mukaan seuraavaksi kirjoittamaansa tekstiosuuteen. Harjoituksesta saa helpomman, jos kirjoitetaan useista lauseenaluista, minuutti kerrallaan:

– Kun kuulin ilmastonmuutoksesta ensimmäisen kerran…
– Kun nyt ajattelen ilmastonmuutosta, tunnen…
– Eniten minua huolestuttaa…
– Minua suututtaa tai turhauttaa…
– Tunnen myötätuntoa…
– Minut tekee iloiseksi…
– Toivoisin, että tulevaisuudessa…

Purku (5 min):
a) Yksin:
Lue tekstisi läpi ja alleviivaa sieltä eri väreillä:
– sanoja tai aiheita, jotka toistuvat tekstissä usein
– ajatuksia tai asioita, joita haluaisit muuttaa
– ajatuksia tai asioita, joista saat voimaa

b) Ryhmässä:
Jokainen valitsee tajunnanvirrastaan 1–3 sanaa ja kirjoittaa ne isoille paperilapuille. Ryhmäläisten sanoista muodostetaan yhteinen kollaasiteksti lattialle tai seinälle lappuja kiinnittämällä. Lopuksi opettaja lukee tekstin ääneen.

Vaihtoehtoinen purkutapa
(esiintymisestä pitäville ryhmille):
Jokainen alleviivaa tajunnanvirrastaan yhden sanan, jonka haluaa jakaa muille. Mennään piiriin seisomaan. Jokainen sanoo vuorollaan oman sanansa ja tekee siihen sopivan asennon, liikkeen tai eleen. Muut toistavat sanan kaikuna ja peilaavat liikettä.

Harjoituksessa on hyödynnetty Toivoa ja toimintaa -hankkeen materiaaleja, kuten osia Maija Raikamon ideoimasta Prosessikirjoittaminen- harjoituksesta sivuilla toivoajatoimintaa.fi.

Tunteiden käsitekartta
(35 min)

Tavoitteet:
Tutustutaan ympäristötunnesanastoon. Opetellaan tunnistamaan itsessä erilaisia ympäristötunteita ja jäsentämään omaa tunnemaastoa sekä tunteiden välisiä yhteyksiä. Opetellaan tunteiden jakamista toisten kanssa ja lisätään ymmärrystä toisten tunnemaastoista. Tunteiden käsitekartta -harjoitus sekä Tajunnanvirtaa ympäristötunteista -harjoitus toimivat myös melko matalan kynnyksen aloituksena syvemmälle etenevään tunnetyöskentelyyn. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; hyvinvointiosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa tutustutaan käsitekarttaan ideoinnin apuvälineenä, laajennetaan sanavarastoa ja luodaan metaforia.

Virittäytyminen (10 min):
Opettaja alustaa lyhyesti siitä, miksi ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita on tärkeää käsitellä (ks. Tajunnanvirtaa ympäristötunteista -harjoituksen virittäytymismateriaalit).

Harjoitus (15 min):
Tutustu tässä olevaan tunnesanalistaan. Poimi tunnesanalistasta sanoja, jotka kuvaavat ilmastonmuutoksen sinussa herättämiä tunteita. Tunteet voivat liittyä suoraan ilmastonmuutokseen mutta myös siihen kytkeytyviin asioihin, kuten ilmastovaikuttamiseen tai metsiin, jotka sitovat hiiltä ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Voit myös keksiä itse lisää tunnesanoja. Piirrä käsitekartta ilmastonmuutokseen liittyvistä tunteistasi. Voit esimerkiksi kirjoittaa voimakkaimmat tunteesi isoilla kirjaimilla ja vähemmän voimakkaat tunteesi pienillä. Voit myös yhdistellä toisiinsa liittyviä tunnesanoja viivoilla tai nuolilla ja lisätä karttaan kuvia.

Vaihtoehtoisia toteutustapoja:
Käsitekartta voidaan tehdä kohderyhmästä riippuen myös kestävän elämäntavan opetteluun tai ilmastoaktivismiin liittyvistä tunteista. Luovan kirjoittamisen ryhmissä käsitekartan avulla voidaan samalla harjoitella kielikuvien keksimistä omista ympäristötunteista. Jokainen piirtää kuvitteellisen maastokartan ja nimeää siihen paikkoja, joissa yhdistyvät paikat tai luontosanat ja niihin liittyvät tunteet (esim.“suuttumuksen suo”, “kaipauksen loputon aavikko”, “toivon lähde”, “rohkeuden rakennustyömaa”).

Purku (10 min):
Kerätään osallistujien yhteinen tunnekartta AnswerGarden-alustalle (https://answergarden.ch/) tai muuhun sanapilvisovellukseen. Jokainen valitsee omalta käsitekartaltaan 3–5 itselle tutuinta tunnetta ja syöttää ne sovellukseen. Sanapilven avulla voidaan helposti visualisoida sitä, että ryhmässä on monenlaisia tunteita, joista isommalla fontilla olevat tunteet ovat saaneet enemmän mainintoja.

Vaihtoehtoinen purkutapa:
Mikäli ryhmän ilmapiiri on riittävän turvallinen, käsitekartat voidaan purkaa pareittain. Siinä tapauksessa opettaja kertoo ryhmälle jo ennen harjoituksen tekoa, että käsitekarttaa tullaan esittelemään parille sen verran, kuin siitä haluaa jakaa. Opettaja muistuttaa myös etukäteen siitä, ettei toisen jakamia asioita kerrota ulkopuolisille. Opettaja ohjeistaa: “Esittele käsitekarttaa parillesi vapaamuotoisesti, muutaman minuutin ajan. Jos et halua näyttää käsitekarttaa, voit myös kertoa, miltä sen tekeminen tuntui. Kun toinen puhuu, toinen keskittyy myötätuntoiseen kuuntelemiseen. Myötätuntoisella kuuntelemisella tarkoitan, että kuuntelet pariasi hyväksyvästi mutta et keskeytä tai kommentoi puhuttua. Kun molemmat ovat puhuneet, voitte lopuksi vielä keskustella, mitä ajatuksia jakaminen herätti.”

Tunteiden käsitekartta -harjoitus on Toivoa ja toimintaa -hankkeen kehittämä, ja laajempi johdatus harjoitukseen löytyy sivulta https://toivoajatoimintaa.fi/tunteet/tunnetehtavia/#2_Tunteiden_kasitekartt. Harjoituksen on tähän opetusmateriaaliin muotoillut Henna Laininen ja sanataiteellisen version kehittänyt sanataideopettaja Pia Krutsin.

Tunnerytmi
(30 min)

Tavoitteet:
Otetaan etäisyyttä omaan ympäristötunteeseen leikittelemällä kielellä ja kevennetään vakavaa teemaa tekemällä välillä humoristinen harjoitus. Harjoitus sopii jatkoharjoitukseksi Tajunnanvirtaa ympäristötunteista -harjoitukselle tai Tunteiden käsitekartta -harjoitukselle. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; hyvinvointiosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa tutustutaan kokeellisten tekstien tuottamiseen rajoitteiden avulla ja tutkitaan tekstin rytmiä.

Harjoitus (20 min):

1. Valitse yksi tajunnanvirrassa tai käsitekartassa havaitsemistasi ympäristötunteista. Kirjoita vapaasti sanoja ryöpyttäen seitsemän rivin mittainen teksti, jossa kuvailet tätä tunnettasi tarkemmin. Jos haluat, voit lainata tekstiin katkelmia tajunnanvirrastasi.

2. Käytä syntynyttä tekstiä aineksena uudelle tekstille, jonka teet seuraavan kaavan mukaan:

1) Jäljennä alkuperäistekstin 1. ja 2. rivi sellaisenaan.

2) Poimi alkuperäistekstin 2. riviltä kaksi peräkkäistä sanaa ja tee niistä seuraava rivi.

3) Toista alkuperäistekstin 3. rivi sellaisenaan.

4) Poimi alkuperäistekstin 2. riviltä kaksi muuta sanaa ja tee niistä seuraava rivi.

5) Toista alkuperäistekstin 4. rivi sellaisenaan.

6) Poimi alkuperäistekstin 4. riviltä kaksi irrallista tavua tai yksittäistä kirjainta ja toistele niitä sattumanvaraisessa järjestyksessä kahden rivin verran.

7) Poimi alkuperäistekstin 5. riviltä 3 sanaa ja tee niistä 5 riviä, joissa vyörytät sanoja sattumanvaraisessa järjestyksessä vapaasti asetellen.

8) Toista seuraavaksi alkuperäistekstin 1. rivi.

9) Poimi alkuperäistekstin 6. riviltä 1 sana ja tee siitä oma rivinsä.

10) Toista alkuperäistekstin 1. rivin 2 ensimmäistä sanaa ja lisää niiden perään alkuperäistekstin 7. rivin kaksi viimeistä sanaa.

Purku (10 min):
a) Ryhmässä:
Jos ryhmän ilmapiiri on turvallinen, molemmat seitsemän rivin mittaiset tekstit voidaan lukea ääneen pareittain tai pienissä ryhmissä. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, minkälainen tunne teksteistä välittyi ja miten kyseisen tunteen kanssa voisi elää. Vaihtoehtoisesti tekstit voidaan myös tulostaa paperille nimettömänä ja tehdä niistä ympäristötunnenäyttely kokoontumistilan seinälle.

b) Yksin:
Lue molemmat seitsemän rivin mittaiset tekstit ja pohdi, minkälainen tunne niistä välittyy. Muuttuuko tunne jälkimmäisessä tekstissä, kun tekstin rytmi on muuttunut? Kuulostaako vihainen teksti entistä kiukkuisemmalta, kun samoja sanoja toistellaan peräkkäin? Tai lisäävätkö lyhyet rivit tekstiin hämmästyksen tunnetta? Voit myös miettiä, muuttuiko suhtautumisesi tähän tunteeseen, kun kirjoitit siitä. Esimerkiksi tuntuuko tunne kirjoittamisen jälkeen voimakkaammalta tai laimeammalta? Heräsikö kirjoittamisen seurauksena uusia tunteita?

Lapsuuteni kivi edustaa minulle jotain yhteyttä luontoon.
Nyt ilmastonmuutos saa turhautumaan ja vihaiseksi –
Turhautumaan ja
Vastakkainasettelun politiikka nostaa raivon pintaan
Saa vihaiseksi
Kun ajattelen ilmastonmuutosta, ajattelen miten se vaikuttaa
koko maailmaan.
ko se ko seko seko kokokokoko sese
sesekosekokosesekokosesesekosekoseko kokoko se
Lapsuuteni kivi nostaa nostaa kivi lapsuuteni
nostaa kivi kivi kivi kivi
nostaanostaa nostaa nostaa
lapsuuteni nostaa lapsuuteni
kivikivikivikivikivikivikivi lapsuuteni
Lapsuuteni kivi edustaa minulle jotain yhteyttä luontoon.
Otsatatuointi
Lapsuuteni kivi yli turhautumisen?

Rytmikaavan pohjalta tehty runo. Ilmastonmuutos minussa -kurssin osallistuja, Helsingin Työväenopisto 2019, kurssin ohjaus: Henna Laininen.

Ympäristötunteen sanakirjamääritelmä
(30 min)

Tavoitteet:
Pyritään sanoittamaan omaa tunnetta tarkemmin ja pohtimaan sitä eri näkökulmista. Sanakirjamuoto auttaa ottamaan etäisyyttä tunteeseen. Harjoitus sopii jatkoharjoitukseksi Tajunnanvirtaa ympäristötunteista tai Tunteiden käsitekartta -harjoitukselle. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; hyvinvointiosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan sanoittamaan omia tunteita, tutustutaan sanakirjamuotoon tekstityyppinä ja luodaan uusia sanoja.

Virittäytyminen (5 min):
Lue tämän harjoituksen lopussa olevat ympäristötunteiden sanakirjamääritelmät “Kuumotus” ja “Yhdentö”.

Harjoitus (15 min):
Valitse tajunnanvirrasta tai käsitekartasta yksi tunne, johon haluat tutustua tarkemmin. Tarkastele tunnetta pienen etäisyyden päästä. Kokeile kirjoittaa sanakirjamääritelmä tunteestasi seuraavien kysymysten avulla:

– Mikä olisi mahdollisimman tarkka, kuvaava nimi tunteelle?
– Minkälaisissa tilanteissa tunne herää?
– Minkälaisina tuntemuksina se ilmenee kehossa?
– Kuinka kauan tunne yleensä kestää?
– Kuinka voimakas se yleensä on?
– Minkälaisena käyttäytymisenä tämä tunne voi näkyä ulospäin?
– Onko tunnetta soveliasta näyttää eri tilanteissa?
– Kuinka laajalle väestönosiin tämä tunne on levinnyt?
– Mihin tunnetta voisi käyttää?

Purku (10 min) (mikäli ei tehdä jatkoharjoitusta Pysäytyskuvia ympäristötunteista):

a) Pareittain:
Parit lukevat tekstinsä toisilleen tai kertovat niiden sisällöstä
vapaamuotoisesti (ks. Tunteiden käsitekartta -harjoituksen Vaihtoehtoinen purkutapa).

b) Ryhmässä:
Vapaaehtoiset lukevat tekstinsä ääneen tai kertovat sen otsikon. Ryhmän keksimistä uusista tunnesanoista voidaan esimerkiksi koota lista taululle.

c) Yksin:
Lue lopuksi syntynyt teksti hiljaa mielessäsi. Pohdi esimerkiksi kirjoittamalla, miltä tuntui kirjoittaa tätä tekstiä. Kenelle haluaisit lukea tämän tekstin tai kertoa tästä tunteestasi? Voisiko sopiva kuulija olla esimerkiksi ryhmän opettaja, luotettava ystävä, oma perheenjäsen, lemmikkieläin tai kävelyreittisi varrella kasvava puu? Muistathan, että omiin tunteisiin kannattaa suhtautua hyväksyvästi. Niitä ei tarvitse pyrkiä muuttamaan, mutta jo omista tunteista puhuminen luotetulle kuuntelijalle saattaa helpottaa oloa.

Harjoituksen idea on peräisin Rakkaudesta-työryhmän Utopedia-sanastosta: www.utopedia.fi Harjoituksen on tähän opetusmateriaaliin jatkokehittänyt ja muotoillut Henna Laininen.

Jatkoharjoitus:
Ympäristötunteen maalaaminen
(30 min)

Jos ryhmällä on hyvin aikaa käytettävissään, oman ympäristötunteen voi seuraavaksi kokeilla maalata esimerkiksi kasvipohjaisilla väreillä. Vinkkejä luonnonvärien käyttöön löytyy Teija Laurosen, Tiina Vibergin ja Tiina Leppämäen kirjasta Luonnonvärit kuvataiteessa (Forssan kuvataidekoulu & Helsingin yliopisto, Tiedeluokka Gadolin, 2021):
https://www.forssa.fi/client/forssa/userfiles/luonnonvarit-kuvataiteessa-svt.pdf

Kuumotus

Tapa, jolla öljyn polttamisen, planeetan kuumenemisen, luonnon tuhoutumisen ja halun vahvistumisen mielteet sekoittuvat. Kuumat säät ja vartalot. Palava öljy ja rakkaus. Kehityksen kiihtyminen ja kehojen kiihottuminen. Katoavien lajien ja sidottujen ruumiiden kauneus.
     Luonnon tuhoutumiseen liittyvä nautinto. Sanotaan, että uhkapeluria kuumottaa panosten korottaminen ja pettäjää kiinni jäämisen riski. Nykyihmistä kuumottaa hänen oma elämäntapansa. Rikkauksia on kasaantunut, mutta kaikki on mahdollista menettää hetkessä. Alati kalvaa tunne siitä kuin olisi tekemässä jotain kiellettyä, mutta samalla se on ihanaa, eikä enää voi perääntyä. Ruletti pyörii, ikirouta sulaa, avaruudesta katsottuna maapallo on kuin pelimerkki.

Matias Riikonen, Rakkaudesta-työryhmän sanastosta Utopedia, www.utopedia.fi.

Yhdentö

Tila, jossa ihminen tiedostaa olevansa yksi hetkellinen luonnon ilmiöiden ja olioiden yhteentulema ja osa suurempaa, ajattelun rajat ylittävää kokonaisuutta. Yhdennössä luonto hengittää ihmisen kautta ja ihminen avautuu mikrobien, ilmakehän, auringon säteilyn, hirvien juoksun sekä sammalten kasvun olemassaololle, sillä ne muodostavat hänet. Yhdennössä lajirajat kaatuvat. Sen alaisuudessa ihminen tunnistaa liikkuvansa orgaanisessa vyöryssä kettujen, kuikkien, mehiläisten, kalojen, vuohenputkien ja mäntyjen rinnalla sekä katsoo itseään muiden olentojen kautta. Yhdentö estää tuhoa.

Elisa Aaltola, Rakkaudesta-työryhmän sanastosta Utopedia, www.utopedia.fi.

Pysäytyskuvia ympäristötunteista
(pareittain 15 min, pienryhmissä 20–30 min)

Tavoitteet:
Kokeillaan ympäristötunteen ilmaisemista kehollisesti ja opetellaan tulemaan nähdyksi oman tunteen kanssa. Kehollinen ilmaisu auttaa purkamaan tunteita, tuo keventävää huumoria vakavan aiheen käsittelyyn ja voi vahvistaa ryhmähenkeä, mikäli ryhmän ilmapiiri on lähtökohtaisesti turvallinen. Harjoitus sopii ryhmille, joiden jäsenet pitävät esiintymisestä. Harjoituksen voi teettää esimerkiksi jatkoharjoituksena Tunteiden käsitekartta -harjoitukselle tai Ympäristötunteen sanakirjamääritelmä -harjoitukselle. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; monilukutaito; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen sekä monitieteinen ja luova osaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa kokeillaan tekstien ilmaisua kehollisesti, draaman kielellä.

a) Pareittain:
Molemmat valitsevat yhden itselleen ajankohtaisen ympäristötunteen, esimerkiksi yhden tunteen käsitekartaltaan tai sen tunteen, josta kirjoittivat sanakirjamääritelmän. Parit kertovat toisilleen, minkä tunteen valitsivat, tai lukevat ääneen sanakirjamääritelmän/ kertovat sen sisällöstä vapaamuotoisesti. Kun molemmat ovat puhuneet, kokeillaan seuraavaksi tehdä pysäytyskuva omasta ympäristötunteesta: toinen asettelee parinsa asentoon, joka kuvaa tunnetta. Parille voi myös antaa tarkentavia ohjeita, kuten “Irvistäisitkö vielä hirveämmin” tai “Voisitko vielä sulkea silmäsi ja hymyillä”. Jatkoharjoituksena voidaan myös tehdä toiset pysäytyskuvat, joissa kokeillaan keksiä tunteelle vastatunne eli vastakohta tai kääntöpuoli: voisiko pelko kantaa sisällään esimerkiksi rakkautta tai rohkeutta?

b) Pienryhmissä (3–5 hlöä):
Halukkaat ryhmän jäsenet lukevat sanakirjamääritelmät toisilleen tai kertovat omin sanoin ympäristötunteestaan. Sen jälkeen ryhmä ideoi yhdessä pysäytyskuvan kuultujen ympäristötunteiden pohjalta. Pysäytyskuva voi esittää joko useita ryhmän ympäristötunteista tai vain yhtä tunnetta. Pysäytyskuva tarkoittaa, että jokainen ryhmän jäsen ottaa ympäristötunnetta kuvaavan asennon. Lisäksi pysäytyskuva voi herätä henkiin eli sisältää liikettä tai ääntä, jos ryhmän jäsenet yhdessä päättävät niin. Pysäytyskuvat esitetään toisille ryhmille ja esittämisen jälkeen luetaan ääneen sanakirjamääritelmät tai esitellään vapaamuotoisesti ne ympäristötunteet, joita pysäytyskuva ilmensi. Jokaiselle pysäytyskuvalle annetaan lopuksi aplodit. Opettajan kannattaa etukäteen muistuttaa, että kaikkien ryhmäläisten ei ole pakko esiintyä – joku voi esimerkiksi toimia tekstien lukijana tai pysäytyskuvan ohjaajana.

Purku:
Yleisö voi jokaisen esityksen katseltuaan kertoa, mistä asioista piti esityksessä ja teksteissä. Ennen palautteenantoa opettaja muistuttaa, että tarkoituksena on antaa kannustavaa myönteistä palautetta.

Harjoituksen idea on peräisin tutkija-draamakasvattaja Anna Lehtoselta, ja harjoituksen on tähän opetusmateriaaliin jatkokehittänyt ja muotoillut Henna Laininen.

Runo tai laulu omasta ilmastotunteesta
(40 min)

Tavoitteet:
Harjoituksessa hyödynnetään valmiita runoja ja laulunsanoituksia väylänä omien tunteiden sanoittamiselle ja ilmaisulle. Runouden rikas kuvakieli ja yllättävät yhdistelmät voivat helpottaa vaikeasti sanallistettavien tunteiden ilmaisua. Harjoitus sopii erityisen hyvin ryhmille, joille oman tekstin tuottaminen on haastavaa. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; monilukutaito; hyvinvointiosaaminen sekä vuorovaikutusosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitteita omaääninen kirjoittaminen ja elämyksellinen lukeminen – harjoituksessa opetellaan sanoittamaan omia tunteita, tutustutaan runouden ja laululyriikan ilmaisukeinoihin sekä kokeillaan kollaasia tekstin rakentamisen tekniikkana.

Harjoituksen valmistelu:
Opettaja tulostaa ilmastonmuutokseen ja voimakkaisiin tunteisiin liittyviä runoja ja laulunsanoituksia. Lataa sanoitukset sekä lue ohjeet niiden käyttämiseen sivulta https://toivoajatoimintaa.fi/tunteet/tunnetehtavia/#12_Runo_tai_laulu_omasta_ilmastotunteesta

Lisäksi tarvitaan tyhjää paperia, saksia, liimaa ja kyniä. Harjoitus voidaan toteuttaa myös tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmassa, jolloin tulostusta ei tarvita.

Virittäytyminen (10 min):
Opettaja alustaa lyhyesti siitä, miksi ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita on tärkeää käsitellä (ks. Tajunnanvirtaa ympäristötunteista -harjoituksen Virittäytyminen).

Harjoitus (20 min):
1. Ilmastonmuutos on ilmiö, johon kytkeytyy monenlaisia asioita ja tunteita. Planeetallamme tapahtuu tällä hetkellä esimerkiksi elinympäristöjen saastumista ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista mutta toisaalta myös päättäväistä toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Samalla kasvit tuottavat yhteyttämällä happea, jota tarvitsemme hengissä pysymiseen. Mieti ensin, minkälaisia tunteita ilmastonmuutos ja siihen liittyvät asiat sinussa herättävät. Tunnetko pelkoa, surua, vihaa tai kenties
kiitollisuutta ja rakkautta? Mikä tunne on tällä hetkellä voimakkain tai sinun elämässäsi ajankohtaisin? Tunteiden sanoittamisen tukena voit myös käyttää Tunteiden käsitekartta -harjoituksen tunnesanalistaa.

2. Valitse oheisista teksteistä 2–3 runoa tai laulua, jotka sopivat yhteen tunteidesi kanssa. Mitkä sanat tai rivit erityisesti puhuttelevat sinua? Leikkaa valitsemistasi teksteistä muutamia puhuttelevia rivejä. Liimaa niistä tyhjälle paperille uusi runo tai laulu, joka kertoo sinun ilmastotunteistasi. Voit yhdistellä tekstinpätkiä villisti ja kirjoittaa sekaan myös omia sanojasi.

Purku (10 min):
a) Yksin: Lue syntynyt teksti vielä kerran läpi itseksesi. Minkälainen tunnelma siinä on? Myös raskaammilla tunteilla, kuten surulla tai vihalla, voi olla meille tärkeä viesti kerrottavanaan. Mieti, miten näiden tunteiden kanssa voisi elää. Voisiko ne kääntää voimaksi?

b) Ryhmässä: Luetaan tekstit ääneen pareittain tai pienryhmissä. Opettajan tulee painottaa, että toisten tehtävänä on aktiivinen ja kunnioittava kuuntelu. Tekstin kuuntelemisen jälkeen voidaan pohtia, minkälaisia tunteita tekstistä välittyy ja miten kyseisten tunteiden kanssa voisi elää.

Harjoituksen on ideoinut taiteilija-tutkija Henna Laininen ja se on toteutettu yhteistyössä Toivoa ja toimintaa -hankkeen kanssa.

Ympäristösuru:
Muistokirjoitus tai itkuvirsi
(40 min)

Tavoitteet:
Harjoitus auttaa kuuntelemaan ja ilmaisemaan omaa ympäristöongelmiin liittyvää surua sekä jakamaan surun tunteita ryhmässä. Harjoitus sopii ryhmille, jotka ovat jo käsitelleet ympäristötunteita yleisemmällä tasolla ja joille surun käsittely tuntuu ajankohtaiselta. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; monilukutaito; osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen; eettisyys ja ympäristöosaaminen sekä globaali- ja kulttuuriosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan sanoittamaan omia surun tunteita sekä tutustutaan muistokirjoitukseen ja itkuvirteen tekstityyppeinä.

Virittäytyminen (5 min):
Lue tämän harjoituksen lopussa olevat ympäristösurun määritelmä sekä itkuvirsi. Pohdi, mikä asia sinun elämässäsi on viime aikoina herättänyt ympäristösurun tunteita. Onko esimerkiksi sinulle rakas metsäalue hakattu? Kaipaatko lumisia talvia, jotka muuttuvat harvinaisemmiksi ilmaston lämmetessä? Paula Sankelon esittämä itkuvirsi on myös kuunneltavissa, ks. Henna Laininen ja Eero Nieminen: Sulamisvesissä II -ääniteos (2018, raita “Maisema 2”, kohta 2.05): https://soundcloud.com/user-784076197

Harjoitus (25 min):
Kirjoita muistokirjoitus tai itkuvirsi sinulle rakkaalle olennolle tai asialle, joka on häviämässä ilmastonmuutoksen tai ihmisen toiminnan seurauksena. Voit käyttää apuna seuraavaa kaavaa ja muunnella sitä mielesi mukaan. Kirjoita teksti sinä-muodossa, ikään kuin puhuttelisit surusi kohdetta.

1) Tervehdi surusi kohdetta hellästi tai kunnioittavasti.

2) Kerro, mitä kaipaat surun kohteessa, mitä olet siltä oppinut tai mistä olet sille kiitollinen.

3) Kerro, miten jouduit luopumaan surun kohteesta ja miltä menettäminen sinusta tuntuu. Voit myös kertoa, missä ajattelet surun kohteen nyt olevan, tai mitä siitä on jäänyt elämään sinussa. Mikä antaa sinulle toivoa tässä hetkessä?

Taustaa itkuvirren kirjoittamiseen:
Suomalaisessa kansanperinteessä surua on ollut tapana ilmaista itkuvirren keinoin. Itkut liittyivät elämän iloisiin ja surullisiin muutostilanteisiin, kuten häihin, hautajaisiin tai sotaan lähtöön. Itkuvirsi oli sävelkulultaan yksinkertainen eikä sen esittämiseen tarvittu erityistä laulutaitoa. Esittäjä saattoi kesken laulua puhjeta nyyhkytyksiin. Nykypäivänä monissa ympäristöaiheisissa tapahtumissa on esitetty ilmastonmuutokseen liittyviä itkuvirsiä.

Tyylivinkkejä itkuvirren kirjoittamiseen:
– Käytä kiertoilmaisuja. Itkuvirressä tärkeimpiä asioita ei ole tapana sanoa suoraan. Esimerkiksi luistelukenttä voi olla “iltakausien ilontuojani / loisteleva liukaspintahaiseni”.

– Suosi alkusointuja. Itkuvirteen saa sointia sijoittamalla samalla kirjaimella tai tavulla alkavia sanoja peräkkäin: “kipinänä kiidättelemähän / kiekkokultaa kuljettelemahan”. Itkuvirressä ei sen sijaan yleensä ole loppusointuja.

– Vähättele itseäsi. Itkuvirren esittäjän tyyliin kuuluu pitää itseään kaikista kurjimpana.

Sanataiteesta kiinnostuneille ryhmille:
Kirjoittamisen tukena voidaan käyttää myös teoksia Unelma Konkka: Ikuinen ikävä: karjalaiset riitti-itkut (SKS 1985), Aili Nenola: Inkerin itkuvirret (SKS 2002), Aleksandra Stepanova: Karjalaisen itkuvirsikielen sanakirja (SKS 2012) ja Anna-Liisa Tenhunen: Itkuvirren kolme elämää (SKS 2006).

Purku (10 min):
a) Yksin: Mieti itsellesi sopiva tapa lähettää ajatuksesi surun kohteelle. Voisitko esimerkiksi tehdä kotiisi pienen muistopaikan, sytyttää kynttilän ja laittaa paperille kirjoitetun muistokirjoituksen esille? Tai voisitko esittää itkun surusi kohteelle?

b) Ryhmässä: Pidetään yhteinen ympäristösurun rituaali. Opettaja on valmistanut etukäteen sisätilaan tai ulos luontoon rituaalipaikan, jonka koristeena voi olla esimerkiksi kukkia, kiviä, havuja tai muita luonnonasioita. Seisotaan puolikaaressa tai piirissä ja jokainen astuu vuorollaan muistopaikalle sekä halutessaan voi sanoa ääneen, mitä suree. Samalla surija voi lukea ääneen muistokirjoituksensa/itkuvirtensä tai laskea sen hiljaa muistopaikalle. Tekstin lisäksi tai sijaan osallistujat voivat laskea muistopaikalle esimerkiksi opettajalta etukäteen saadun pienen kiven tai pirskottaa vettä yhteisestä kulhosta. Kun kaikki ovat käyneet muistopaikalla, pidetään vielä yhteinen hiljainen hetki. Rituaalin päätteeksi tehdään yhdessä jotain voimauttavaa, joka suuntaa energioita ulospäin, kuten lähdetään kävelyretkelle luontoon. Samalla keskustellaan yhdessä, minkälaisia tunteita rituaali herätti.

Tärkeää:
Rituaalityöskentely sopii ryhmälle, jossa on turvallinen ilmapiiri. Rituaalia ohjaavan opettajan on oltava riittävän sinut omien ympäristötunteidensa kanssa, ja rituaalia kannattaa harjoitella itsekseen etukäteen. Opettaja selostaa ryhmälle etukäteen, mitä rituaalissa tullaan tekemään ja että siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Opettaja kertoo myös etukäteen rituaalin tavoitteen: tavoitteena on ottaa hieman tilaa ja aikaa oman surun ilmaisemiselle ja surun kohteen muistamiselle yhdessä. Opettaja on rituaalissa mukana omana itsenään ja ilmaisee ensimmäisenä oman surunsa näyttäen esimerkkiä muille. Jos kyseessä on esiintymisestä pitävä ryhmä, voidaan ryhmään kutsua myös vierailemaan itkuvirsiä taitava ohjaaja, jonka kanssa tekstit voidaan itkeä. Lisää vinkkejä ympäristöaiheisten rituaalien ohjaamiseen: Joanna Macy & Molly Brown: Coming Back to Life – The Updated Guide to the Work that Reconnects (New Society Publishers 2014).

Harjoituksen on kehittänyt taiteilija-tutkija Henna Laininen ja sen muotoilussa on hyödynnetty kokemuksia kansanmuusikko Emmi Kuittisen ohjaamasta Ilmastoitku-työpajasta (2018) sekä ympäristösurun kuvausta Panu Pihkalan kirjasta Mieli maassa? Ympäristötunteet (Kirjapaja 2019).

Ympäristösuru

Ympäristösuru on ympäristöongelmien herättämä surun tunne. Ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan seurauksena tuttu elinympäristömme on muutoksessa, ja joudumme luopumaan monista meille rakkaista asioista. Yhä useampi ihminen saattaa surra esimerkiksi lumisten talvien, lintulajien tai monimuotoisten metsäalueiden vähenemistä. Ympäristösurua on harvoin uskallettu ilmaista, mutta nyt tilanne on muuttumassa. Viime vuosina ihmiset ovat esimerkiksi vieneet muistokynttilöitä kaadettujen puiston puiden juurelle tai pitäneet muistohetken avohakatussa metsässä.

Kenttäiseni, kaunokaiseni
iltakausien ilontuojani
loisteleva liukaspintahaiseni
kiiltelevä kisakenttähäiseni.

Täällä minä omani opetin
luistelulle lapsen lemmittyiseni
kipinänä kiidättelemähän
kiekkokultaa kuljettelemahan.

Ja jos ei tänä vuonna talvea tulekaan
jos pakkanen ei pääse meidän pihoille
kuinka silloin luistinrata luodahan
sulavesi jääksi jäädytettähän?

Ja missä silloin lapseni leikkitanhuat
missä mielipaikat oman mielittyiseni?

Mistä meille silloin onni otetaan
mistä meille silloin lohtu laitetaan?
Tämän pahan pitkiin päivihin
tämän kurjan kuudaniltoihin.

Paula Sankelo: Ilmastoitku-työpajassa kirjoitettu itkuvirsi (2018), työpajan ohjaus: kansanmuusikko Emmi Kuittinen, työpajan tuotanto: Henna Laininen ja Ilmastovanhemmat ry.

Pelko ja toivo: Huolipodcast
(90 min)

Tavoitteet:
Harjoituksen tavoitteena on käsitellä ympäristöongelmiin liittyviä huolenaiheita yhdessä sekä vahvistaa osallistujien ympäristötoivoa ja käsitystä omista vaikutusmahdollisuuksista. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; monilukutaito; tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen; osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen; eettisyys ja ympäristöosaaminen sekä monitieteinen ja luova osaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan sanoittamaan omia huolenaiheita ja hakemaan tietoa internetistä sekä tutustutaan podcastiin tekstityyppinä.

Virittäytyminen (15 min):
1. Kuunnellaan ensimmäiset 4–5 minuuttia Jari Hanskan Tulevaisuus hanskassa -podcastin jaksosta 7 “Jos metsään haluat mennä nyt… mene nyt!” (5 min): https://areena.yle.fi/podcastit/1-4293936

2. Keskustellaan parin kanssa (5 min): Oletko kuunnellut podcasteja ja pidätkö jostakin podcast-ohjelmasta erityisen paljon? Mikä sinun mielestäsi tekee hyvän podcastin?

3. Opettaja antaa vinkkejä podcastin tekemiseen (4 min):

– Keksi iskevä ja yllättävä aloitus, joka liittyy podcastin aiheeseen.
– Esittele aihe kuulijoille ytimekkäästi.
– Luo henkilökohtainen suhde kuulijoihin: puhuttele heitä tuttavallisesti ja kannustavasti.
– Ole aito: jos uskallat, voit paljastaa myös aiheeseen liittyviä henkilökohtaisia tunteitasi ja muistojasi.
– Pidä tunnelma keskustelevana. Voit esimerkiksi pohtia kuulijakysymyksiä yhdessä toisten podcastin toimittajien kanssa.

Jos ryhmä haluaa perehtyä podcastin tekemiseen syvällisemmin, voidaan yhdessä lukea esimerkiksi Metropolian viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skogin blogikirjoitus “Näin teet oman podcastin”: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/09/04/nain-teet-oman-podcastin/

4. Perustetaan ryhmän yhteinen podcast-sarja keksimällä sarjalle ympäristöön ja tunteisiin liittyvä nimi ryhmän antamia sanoja yhdistelemällä. Opettaja pyytää ryhmältä yhden luontoon liittyvän sanan ja yhden tunteen, joista nimi yhdistellään (esim. “Käpyviha-podcast”, “Oravarakkaus”- podcast). (1 min)

Harjoitus (45 min):
1. Mikä sinua huolettaa ympäristöongelmiin liittyen? Oletko huolissasi esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä tai sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä? Lähetä kysymyksesi podcastin toimittajille! Kirjoita oma ympäristöongelmiin liittyvä huolenaiheesi lapulle muutamalla lauseella ja allekirjoita viestisi nimimerkillä. Esimerkiksi: “Minua huolestuttaa, säilyykö planeettamme tulevaisuudessa elinkelpoisena, jos valtiot eivät toimi riittävän tehokkaasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Terveisin nimimerkki Helleaalto.”
(5 min)

2. Jakaudutaan noin kolmen hengen pienryhmiin, jotka muodostavat omat toimituksensa. Huolenaiheet jaetaan toimituksille, ja jokainen toimitus saa yhtä monta kysymystä kuin toimituksessa on jäseniä. Toimitukset miettivät seuraavaksi keskenään, miten huolenaiheisiin voi varautua ja mitä voi tehdä niihin vaikuttamiseksi yksin ja yhteisössä. Lisäksi toimitus voi etsiä internetistä tietoa siitä, mitä huolenaiheisiin varautumiseksi on jo tehty. Opettaja ohjeistaa ryhmiä kriittiseen lähteiden käyttöön: tietoa kannattaa etsiä luotettavien toimijoiden ja asiantuntijoiden sivuilta, joiden tiedot on päivitetty ajan tasalle. (20 min)

3. Pienryhmät suunnittelevat ja äänittävät älypuhelimella noin viiden minuutin mittaisen podcast-jakson, jossa käsitellään kuulijoiden lähettämät huolenaiheet ja pohditaan niihin varautumista ja vaikuttamista. Lisäksi voidaan antaa vinkkejä huolenaiheiden kanssa jaksamiseen. (20 min)

Purku (25–45 min, ryhmän koosta riippuen):
Kuunnellaan podcastit yhdessä ja lopuksi keskustellaan kuuntelukokemuksesta. Mistä pidit podcasteissa? Mitä haluaisit itse täydentää podcastien antamiin vinkkeihin?

Luetaan lopuksi yhdessä ympäristötutkija Panu Pihkalan kokoama lista “10 suositusta ympäristöahdistuneelle”:
http://ekoahdistus.blogspot.com/2018/09/10-suositusta-ymparistoahdistuneelle.html Keskustellaan pareittain, miten huolenaiheiden kanssa voi jaksaa. Opettaja voi lopuksi muistuttaa ryhmää siitä, miten huoli, toivo ja välittäminen liittyvät yhteen: olen huolissani, koska välitän, ja huoli voi saada toimimaan ympäristön puolesta. (5 min)

Suuttumus:
Runoroiskeita
(40 min)

Tavoitteet:
Harjoituksen tavoitteena on ympäristöongelmiin liittyvän suuttumuksen käsittely ja kanavoiminen kirjoittamiseen sekä rakentaviin pyyntöihin. Harjoitus sopii ryhmille, jotka ovat jo käsitelleet ympäristötunteita yleisemmällä tasolla ja joille suuttumuksen käsittely tuntuu ajankohtaiselta. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen; ajattelu ja oppimaan oppiminen; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen; eettisyys ja ympäristöosaaminen sekä yhteiskunnallinen osaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan sanoittamaan omia vihantunteita ja tutustutaan kokeellisiin runon tuottamisen ja esittämisen tekniikoihin.

Virittäytyminen (5 min):
Keskustellaan pareittain, onko jokin ympäristöongelmiin liittyvä asia viime aikoina erityisesti suututtanut.

Harjoitus (15 min):
Kirjoitetaan vapaata tajunnanvirtaa ympäristöongelmiin liittyen, seuraavista lauseenaluista, minuutti kerrallaan:

– Minua harmittaa…
– Usein ärsyttää…
– Vieläkin ketuttaa…
– Juuri nyt suututtaa…
– Aivan erityisesti raivostuttaa…

Käytetään seuraavaksi tajunnanvirtaa materiaalina uuteen tekstiin: Ryöpytetään tajunnanvirrassa esiintyneitä sanoja sattumanvaraisesti peräkkäin kuin värikkäitä palikoita paperille, niiden merkityksiä ajattelematta. Jatketaan, kunnes tekstissä on kuusi riviä. Heitellään lopuksi sekaan muutamia välimerkkejä täysin sattumanvaraisiin kohtiin: esimerkiksi muutamia pisteitä, pilkkuja, kaksoispiste, kysymysmerkki ja huutomerkki. Teksti saa olla lauserakenteeltaan järjettömän kuuloinen:

“Turhautumaan kivi, vaikuttaa. Ilmastonmuutosta nyt vihaiseksi? Kun saa politiikka: otsatatuointi, nostaa raivon. Lapsuuteni!” jne.

Purku (10 min):
a) Pareittain: Luetaan sattumanvaraisesti syntynyt teksti parille.

b) Ryhmässä (jos käytössä on hyvin tilaa): Actionrunoilua. Roiskitaan seuraavaksi ryhmän yhteinen runo seinälle actionrunoilu-tekniikalla. Jokainen valitsee kuuden rivin tekstistään kolme sanaa ja kirjoittaa ne värikkäille, maaliroiskeen muotoon leikatuille paperilapuille, joiden kääntöpuolella on sinitarraa. Jokainen juoksee vuorollaan noin 10 metrin matkan kohti seinää ja roiskaisee oman paperilappunsa sattumanvaraiseen kohtaan seinällä. Jatketaan, kunnes kaikki laput on roiskittu seinälle. Lopuksi ihaillaan syntynyttä sanamaalausta ja opettaja lukee syntyneen tekstin ääneen.

c) Esiintymisestä pitäville ryhmille: Runojukeboksi. Seisotaan piirissä. Jokainen esittää oman kuuden rivin tekstinsä toisille eläytyen liioitellusti johonkin jukeboksin tunnetilaan. Tunnetilat on etukäteen kirjoitettu taululle ja ne voidaan arpoa esiintyjille esimerkiksi noppaa heittämällä:

1. hämmästyneesti
2. hihitellen
3. ihastuneesti
4. murheellisesti
5. kauhuissaan
6. raivostuneesti

Lopuksi (10 min):
Pohditaan yhdessä, mitä tarpeita suuttumuksen taustalla voisi olla. Oletko vihainen, koska kaipaat yhteistyötä ympäristöongelmien lievittämiseksi? Mitä haluaisit tässä tilanteessa pyytää ja kenelle pyynnön esittäisit? Apuna tarpeiden miettimisessä voidaan käyttää Tarpeita tunteidemme taustalla -listaa. Lisää tarpeista tunteiden taustalla ja pyyntöjen esittämisestä: Marshall B. Rosenberg, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus (Viisas elämä 2015, suom. Teija Hartikainen). Ks. myös harjoitus Tarpeet tunteiden taustalla.

Harjoituksen sanapalikat-idea on peräisin kirjoittajaohjaaja Natalie Goldbergin kirjasta Luihin ja ytimiin (Kansanvalistusseura 2008, suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari). Harjoituksen actionrunoilu- ja runojukeboksi-tekniikat on kehitetty Sanataideyhdistys Yöstäjän sanataidetyöpajoissa. Harjoituksen ideoinnissa on hyödynnetty Tarpeita jotka ovat tunteidemme taustalla -listaa (Savanna Connexions, https://savannaconnexions.fi/).

Tarpeet tunteiden taustalla
(30 min)

Tavoitteet:
Pyritään tulemaan tietoiseksi omien ympäristötunteiden taustalla olevista tarpeista. Omien tarpeiden tunnistaminen auttaa miettimään strategioita, joiden avulla omien tunteiden kanssa voi oppia elämään ja omia tarpeita täyttämään paremmin. Harjoitus sopii esimerkiksi jatkoharjoitukseksi Tunteiden käsitekartta -harjoitukselle. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; hyvinvointiosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan sanoittamaan omia tarpeita ja tutustutaan kutsuun tekstityyppinä.

Virittäytyminen (5 min):
Opettaja alustaa: “Tunteet ovat kuin merkkivaloja, jotka kertovat tarpeistamme. Epämiellyttävä tunne kertoo, että jokin tarpeeni ei ole täyttynyt. Esimerkiksi jos pelkään haukkuvaa koiraa, turvallisuuden tarpeeni ei ole sillä hetkellä täyttynyt. Miellyttävä tunne taas kertoo siitä, että jokin tarpeeni on täyttynyt. Esimerkiksi jos olen iloinen, kun tapaan ystäviäni, se voi kertoa vaikka siitä, että myötätunnon tai hauskanpidon tarpeeni on täyttynyt. Tunteiden taustalla olevien tarpeiden tunnistaminen voi joskus olla haastavaa, mutta se auttaa meitä suuntaamaan toimintaamme niin, että tarpeemme täyttyisivät entistä paremmin.”

Harjoitus (25 min):
1. Tutustu tässä olevaan Tarpeita tunteidemme taustalla -listaan. Mieti, mistä tarpeista ilmastonmuutokseen liittyvät tunteesi voisivat kertoa. Oletko surullinen, koska kaipaisit luottamusta tulevaisuuteen tai yhteistä huolenpitoa luonnosta? Oletko vihainen, koska tarvitsisit ymmärretyksi tulemista ja välittämistä?

Täydennä seuraavat lauseet niin, että ne kuvaavat ilmastonmuutokseen liittyviä tunteitasi ja tarpeitasi. Voit myös keksiä itse lisää lauseenalkuja.
(10 min)

Olen kyllästynyt, koska haluaisin…. (täydennä tähän tarve)
Olen surullinen, koska kaipaan… (täydennä tähän tarve)
Olen vihainen, koska tarvitsen… (täydennä tähän tarve)
Olen peloissani, koska kaipaan… (täydennä tähän tarve)
Olen toiveikas, koska olen saanut… (täydennä tähän tarve)
Olen ylpeä, koska olen saanut… (täydennä tähän tarve)

2. Valitse tällä hetkellä keskeisin ilmastonmuutokseen liittyvä tarve sinun elämässäsi ja mieti erilaisia toimintatapoja, joilla voisit pyrkiä täyttämään kyseisen tarpeen. Voisitko esimerkiksi pyytää jotakin läheisiltäsi, lähteä retkelle luontoon tai liittyä mukaan ilmastotoimintaan? Minkälainen toimintatapa olisi sellainen, että se tukee sekä itsesi että läheistesi ja kaiken elollisen hyvinvointia? Minkälainen toimintatapa vaikuttaa hyvinvointiisi pitkäkestoisesti eikä vain lyhyellä aikavälillä? (5 min)

3. Kirjoita kutsu, jossa esittelet tämän ideasi muille! (10 min)

Onko kyseessä esimerkiksi kutsu luontoretkelle, lähiruokajuhliin tai mielenosoitukseen? Kutsuisitko mukaan ystäväsi, perheesi tai vaikkapa satunnaiset ohikulkijat? Vai onko kutsu vain sinulle itsellesi suunnattu? Kerro kutsussa esimerkiksi seuraavat asiat:

– Kenet kutsut?
– Mihin ja milloin?
– Mitä tekemään?
–Miksi? Eli minkälaisten tarpeiden toivot täyttyvän itselläsi ja kutsutuilla? Toisiko tapaaminen elämäänne esimerkiksi iloa, yhteisöllisyyttä ja toivoa?
– Mitä voi ottaa mukaan?
– Voiko mukaan kutsua muitakin ihmisiä tai olentoja?

Harjoituksen ideoinnissa on hyödynnetty Marshall B. Rosenbergin kirjaa Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus (Viisas elämä 2015, suom. Teija Hartikainen) sekä Tarpeita jotka ovat tunteidemme taustalla -listaa (Savanna Connexions, https://savannaconnexions.fi).

Empatia:
Varastettu ilmastomuisto
(60 min)

Tavoitteet:
Harjoituksen avulla opetellaan tunnistamaan ja sanoittamaan omia ilmastonmuutokseen liittyviä kokemuksia sekä harjoitellaan empatiaa toisen kokemuksia kohtaan. Harjoitus sopii ryhmälle, joka on jo käsitellyt ympäristötunteita yleisellä tasolla. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen sekä eettisyys ja ympäristöosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitteita omaääninen kirjoittaminen ja elämyksellinen lukeminen – harjoituksessa opetellaan muuntamaan kokemuksia fiktioksi, kokeillaan lyhytproosan kirjoittamista ja tekstin hiomista sekä tutustutaan ilmastofiktioon ja katoamisilmoitukseen tekstityyppeinä.

Virittäytyminen (5 min):
1. Luetaan yhdessä katkelma nuorten ilmastofiktiosta, kuten sivut 7–9 Anne-Maija Aallon romaanista Mistä valo pääsee sisään (Otava 2021). Katkelmassa ihmistutkimuslaitoksen johtajan poika Aleksei pala kotikaupunkiinsa Tokioon ja kuvailee tarkoin havainnoin sen tunnelmaa. Tulevaisuuden Tokio on peittynyt osittain meren alle ja valta kasautunut rikkaille.

2. Palauta mieleesi joku ilmastonmuutokseen liittyvä muisto, esimerkiksi kokemasi poikkeuksellinen sääolosuhde tai vaikuttava ilmastoaiheinen keskustelu, jonka olet valmis jakamaan toisille. Oletko kävellyt tulvivalla kadulla, etsinyt viileää varjoa helleaallon keskellä tai osallistunut vaikuttavaan ilmastomielenosoitukseen? Ilmastonmuutos on pitkän aikavälin prosessi, jonka vaikutuksia voi aluksi olla vaikea havaita. Ilmastonmuutos kuitenkin aiheuttaa poikkeuksellisia sääoloja ja ilmastonmuutoksen ajattelu saa aikaan tunteita, jotka tuntuvat kehossa.

Harjoitus (45 min):
1. Jakaudutaan pareiksi. Kumpikin kertoo vuorollaan oman ilmastomuistonsa ja toinen kuuntelee uteliaan toimittajan tavoin sekä kirjaa ylös muistoon liittyvät yksityiskohdat. Lopuksi kuuntelija voi myös esittää tarkentavia kysymyksiä, kuten pyytää kuvailemaan faktoja, aistihavaintoja, tunteita ja ajatuksia. “Missä tarkalleen olit tapahtumahetkellä? Miten vuorokaudenaika ja vuodenaika vaikuttivat tunnelmaan? Mitä tunsit, haistoit, kuulit, maistoit ja näit? Mitä oivalsit?” (15 min)

2. Seuraavaksi jokainen kirjoittaa fiktiivisen, minä-muotoisen tarinan parinsa ilmastomuiston pohjalta. Tarinan voi kirjoittaa ikään kuin se olisi tapahtunut itselle tai kuvitteellisen henkilöhahmon näkökulmasta. Nyt on lupa tehdä faktoista fiktiota, eli tekstiin voi lisätä keksittyjä elementtejä, yllättäviä yksityiskohtia ja jännittäviä käänteitä. Mistä henkilö haaveilee tai mitä hän pelkää tapahtumahetkellä? Voisiko tämä hetki olla henkilön elämän käännekohta? (30 min)

Tärkeää:
Opettaja muistuttaa, että nyt ei kirjoiteta parin elämästä vaan omasta itsestä tai kuvitteellisesta henkilöstä.

Purku (10 min):
a) Pareittain: Parit lukevat muiston pohjalta syntyneet tekstit toisilleen. Muiston kertonut voi lopuksi kommentoida, mistä tekstissä erityisesti piti ja miltä tuntui kuunnella oman muiston pohjalta kirjoitettua fiktiivistä tekstiä.

b) Yksin: Ajattele seuraavaksi tekstisi lukijaa. Käy tekstisi läpi vielä kerran ja mieti, miten sitä voisi hioa. Eräs luovan kirjoittamisen perusohje on: “Näytä, älä kerro.” Se tarkoittaa, että kaikkea ei kannata kertoa lukijalle suoraan. Sen sijaan voi kuvailla henkilöhahmon toimintaa ja antaa lukijan vetää siitä johtopäätökset. Esimerkiksi henkilöhahmon tunnetta ei tarvitse aina nimetä. Lauseen “Tyttö oli surullinen” sijaan voi kuvailla yksityiskohtia: “Pisara vierähti tytön silmänurkasta”. Löytyykö sinun tekstistäsi tunnesanoja, jotka voisi nimeämisen sijaan näyttää henkilöhahmon toimintana? Mitä muuta voisit jättää lukijan tulkittavaksi? Voisiko esimerkiksi joku yllättävä yksityiskohta, kuten henkilöhahmon sukupuoli tai salainen haave, paljastua lukijalle vasta tekstin lopussa?

Vaihtoehtoinen toteutustapa:
Jos tarinan kirjoittaminen on ryhmälle haastavaa, voidaan parin kertomasta muistosta kirjoittaa sen sijaan lyhyt katoamisilmoitus otsikolla “Varastettu muisto” tai “Kadonnut muisto”. Ilmoituksessa voi kertoa, missä ja milloin muisto katosi tai varastettiin, muiston tuntomerkit (kuten yksityiskohdat kyseisestä ilmastomuistosta), kuka muiston omistaa ja mitä muiston löytäjälle luvataan kiitoksena.

Empatia 2:
Ei-inhimillisen näkökulma
(40 min)

Tavoitteet:
Harjoituksen tavoitteena on vahvistaa empatiaa toisia lajeja kohtaan ja laajentaa kuvittelukykyä eläytymällä ei-inhimillisen olennon näkökulmaan. Harjoitus sopii jatkoharjoitukseksi Empatia: Varastettu ilmastomuisto -harjoitukselle. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; monilukutaito; osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen sekä eettisyys ja ympäristöosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitetta omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa opetellaan muuntamaan kokemuksia fiktioksi ja harjoitellaan näkökulman vaihtamista ei-inhimillisen kertojan avulla.

Virittäytyminen (10 min):
Luetaan yhdessä kirjallisuusesimerkki ei-inhimillisen näkökulmasta, esimerkiksi merenpinnan nousu rottakertojan kuvaamana Annika Lutherin dystooppisesta nuortenkirjasta Kodittomien kaupunki (Teos & Söderströms 2011, suom. Asko Sahlberg, sivut 5–7). Opettajan ei kannata paljastaa oppilaille kertojan identiteettiä etukäteen, vaan tehtävänä on arvailla, mikä olento katkelman kertoja on. Lopuksi pohditaan yhdessä, minkälaisista yksityiskohdista saattoi päätellä, että kertoja on rotta. Mikä rotalle oli tarinassa tärkeää?

Opettaja voi todeta, että voimme vain esittää arvauksia toisten lajien kokemusmaailmasta. Me ihmiset viestimme sanallisen kielen avulla, mutta toisilla lajeilla on toisenlaisia tapoja viestiä. Esimerkiksi puiden on havaittu viestivän toisilleen muun muassa hajuaineita erittämällä ja juurien kautta sähköimpulssien välityksellä.

Harjoitus (20 min):
Kokeillaan kirjoittaa oma tai parin ilmastomuisto ei-inhimillisen olennon näkökulmasta (ks. harjoitus Empatia: Varastettu ilmastomuisto). Miten mänty, muurahainen, kallio tai ohi lentänyt harakka olisi tulkinnut tämän tilanteen? Mikä tuota toista olisi kiinnostanut? Minkälaisella kielellä tuo toinen voisi kertoa havaintonsa?

Purku (10 min):
Luetaan syntyneet tekstit pareittain tai ryhmässä ja yritetään arvata, kuka tekstin kertoja on. Voidaan myös pohtia yhdessä, minkälaiset yksityiskohdat tekstissä auttoivat eläytymään toislajisen kertojan kokemusmaailmaan.

Luontoyhteys:
Luontorunoja
(75 min)

Tavoitteet:
Harjoituksen tavoitteena on vahvistaa luontoyhteyttä liikkumalla luonnossa eri aisteihin keskittyen. Harjoitus sopii myös rentoutumiseen ja palautumiseen, jos edellisillä oppitunneilla on käsitelty vakavampia ja vaikeampia teemoja, kuten ympäristötunteita. Yläkoulu ja lukio: Harjoitus edistää laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; hyvinvointiosaaminen; vuorovaikutusosaaminen sekä eettisyys ja ympäristöosaaminen. Sanataiteen perusopetus: Harjoitus edistää tavoitteita sanataiteilijana kehittyminen ja omaääninen kirjoittaminen – harjoituksessa herkistytään ympäristön havainnoimiseen eri aistein, tutustutaan runouteen kirjallisuudenlajina, kokeillaan ympäristölähtöistä kirjoittamista ja laajennetaan omaa sanavarastoa.

Virittäytyminen (5 min):
Lue tämän harjoituksen lopussa olevat Risto Rasan luontorunot. Pidätkö jostakin runosta erityisesti? Miksi?

Harjoitus (60 min):
Lähde kävelyretkelle lähiluontoon muistiinpanovälineiden kanssa. Kirjaa kävelyretken aikana muistiin:

1) Aistihavaintoja: Mitä näet, kuulet, tunnet, maistat ja haistat? Jos havaitset jotain mielenkiintoista, voit syventyä aistimaan tarkemmin. Kuuntele linnunlaulua silmät kiinni, tunnustele puunrunkoa tai sammalta, maista tuntemaasi, syötäväksi kelpaavaa kasvia tai marjaa.

2) Yllättäviä yksityiskohtia: Mikä yksityiskohta luonnossa kiinnittää huomiosi, ja minkälaisia mielleyhtymiä se sinussa herättää? Kirjaa muistiin oudotkin havainnot: “Keltainen lehti näyttää vanhan, hymyilevän miehen kasvoilta”, “Kannosta valuu oranssia nestettä. Onkohan se myrkyllistä?”

3) Tunteita: Miltä sinusta tuntuu liikkua tänään luonnossa? Herättääkö joku luonnossa havaitsemasi yksityiskohta uusia tunteita? Mitä kohtaamasi kasvit tai eläimet voisivat tuntea? Kirjaa havaintosi ylös: “Ilahdun kun löydän kantarelleja”, “Valvottu yö harmittaa vieläkin”, “Kaipaakohan orava kavereitaan?”.

Palaa seuraavaksi sisätilaan ja kokoa runo, johon lainaat muistiinpanojasi kaikista listan kohdista: aistihavaintoja, yksityiskohtia ja tunteita. Voit hyödyntää runon tekemisessä seuraavaa runokaavaa:

1) Kuvaile yksityiskohtaa luonnossa.

2) Kerro luontoon liittyvä aistihavainto.

3) Paljasta tilanteeseen liittyvä tunne tai oivallus.

Voit myös lisäillä runoon uusia sanoja ja käyttää apuna tässä olevaa Voimauttavien ympäristötunteiden listaa. Sopisivatko jotkin listan sanoista kuvailemaan luonnossa kokemiasi tunteita?

Purku (10 min):
Luetaan runot pareittain tai pienryhmissä ja keskustellaan niistä. Mikä kohta runosta jäi erityisesti mieleen, ja mistä pidit runossa?

Auringon valo on nyt keltaista,
se saa vastarannan
männynrungot
hohtamaan kirkkaasti.

Ja metsä on kuin tuoksuja
keitettäisiin

Koivun oksalla
         korvan muotoinen pahka
                 kuin se kuuntelis

Laho puu.
Tikka runkoa kiiveten
lukee madon ruokalistaa.

Ruohikossa. Näen puun ja sinistä taivasta.
Pienen pilven.
Ei se varmaan uskalla tulla ylitseni yksin.

Kirvat torkkuvat
lehvistöissä.
Metsä on sydänten
ääniä täynnä.

Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa’an puolukan
lampuksi kekoon.

Linnut kirjoittavat
muutosten kirjaa,
jättävät kesken,
puut jatkavat.
Kun se on melkein valmis,
lumi ottaa sen,
alkaa alusta.

Risto Rasa: Tuhat purjetta: kootut runot
(Otava 1992)

–> Kestävä tulevaisuus <–